Siniviiriäisen poikasen elvytys

Kiireisen kevääni takia Vaapukan ja Rahkan ensimmäisen poikueen kultatipu Bumblebeen elvytystarina jäi kirjoittamatta. Pikkuinen oli siis ajautunut heti kuoriutumisen jälkeen yli metrin päähän emostaan ja tyhjien kuorien lukumäärän perusteella etsin kadonnutta poikasta. En aluksi edes huomannut sitä litteänä purujen seassa ja löytäessäni se oli täysin kylmettynyt, liikkumaton ja kuivettunut. Kuivumisesta seuraa myös neitokakaduilla ihon violetin sävyistä punoitusta, joka ei näy juurikaan näissä kuvissa, mutta jonka näkee yleensä melko helposti poikasia tarkkailemalla. Kirjoitin kokemukseni ja lukemani perusteella myös tästä ohjeet vastaisuuden varalle.

Poikanen oli löytyessään kuolleen näköinen. Etenkään vastakuoriutuneiden kanssa ei kannata silti luovuttavaa, vaan yrittää lämmittää ja nesteyttää. Jos poikanen on elossa, se alkaa hitaasti haukkomaan henkeään, vaikka olisi tajuton. Kuolleella poikasella saattaa olla auki kuivuneet silmät, joista tunnistaa menetetyn tapauksen.

Tipun tai muun poikasen elvytyksessä lämpö on olennainen asia. Kädet kannattaa desinfioida ja antaa kunnolla haihtua alkoholista - mielellään poikanen kannattaa myös suojata talouspaperilla tai kankaalla, jotta ei tartuta untuviin hikeä ja bakteereja. Lämmitykseen voi käyttää hehkulamppua, infrapunalla toimivaa lämpölamppua tai hätätapauksessa vaikka omaa lämmintä hengitystä, kunhan ei suoraan höngi bakteereja poikaseen. Siniviiriäisen poikanen tarvitsee ensimmäisenä viikkonaan 35ºC lämpötilan selviytyäkseen. Varo paistamasta poikasta liian kuuman lampun alla! Käytä muutaman sekunnin välillä huoneenlämmössä.

Sisäelinten elintoimintoihin tarvitaan myös riittävä nesteytys. Poikaselle annetaan pisaroittain pipetillä, pillillä tai ruiskun kärjellä varovasti vettä, apteekin suolaliosta, kookosvettä tai hyvin hyvin laimeaa vesi-poikasruokajauhesekoitusliosta, siten, että yksi pisara koskettaa poikasen nokkaa ja poikanen refleksimäisesti juo nesteen. Joissakin villien linnunpoikasten pelastusohjeissa kirjoitetaan, että poikaselle voi antaa pisaran väljähtynyttä coca-colaa. Coca-cola sisältää pienen määrän kofeiinia, joka on linnuille myrkyllistä. Äärimmäisen pieni annos voi toimia "shokkina" ja saada sydämen tykyttämään ja laittaa elimistön taistelutilaan. Älä ruiskauta nestettä poikasen kurkkuun, sillä voit vahingoittaa sitä. Poikaset ovat erittäin pieniä! Älä myöskään myrkytä poikasta useammilla pisaroilla coca-colaa. Kookosvesi on parasta nesteytysjuomaa, koska se sisältää elektrolyyttejä samassa suhteessa kuin veri. Sitä tai vettä annetaan poikaselle pisaroittain kunnes poikanen alkaa virota tai vastustaa sitä. On vaikea antaa tarkkaa ohjetta kuinka monta pisaraa ja kuinka usein tulee antaa, mutta ihon värin pitäisi muuttua normaalin vaaleanpunaiseksi ja poikasen tajunnan palata. Piipitys on hyvä merkki!

Tässä sama poikanen noin tunnin päästä elvytyksen aloittamisesta. Välillä tilanne vaikutti toivottamalta, mutta ajoittainen silmien avaaminen, hennot piipitykset ja pystyasentoon hakeutuminen olivat toivoa antavia merkkejä.

Poikanen on kuvassa edelleen puolikuntoinen: silmät ovat kiinni, se ei vielä pysy kokonaan omilla jaloillaan (poikasten kuuluisi heti kuoriuduttuaan pystyä ryömimään emon siipien lämpöön ja seuraamaan emoaan), siivet harottavat..

Tässä Bumblebee kutsuu jo vienosti emoaan. Hienoa! Vielä se ei pärjännyt emonsa tahdissa, joten jatkoin aputoimia. Tässä vaiheessa sekoitin jo hieman käsinruokintajauhetta veteen, jotta poikanen saisi myös energiaa vatsantäytteestä.

Bumblebee toipuneena :) Se kasvoi täysin normaalisti terveeksi aikuiseksi.

Siniviiriäisten yhdistäminen ja poikasen elvytys

Siniviiriäisten yhdistäminen

Poikaset sietävät yleensä toisiaan hyvin siihen saakka, kunnes ne alkavat saana noin viisiviikkoisina alkavat tulla sukukypsiksi. Tämä poikue on vielä aikuisinakin hyvää pataa keskenään aviaarioon siirrettynä.

Siniviiriäiset ovat pareittain pidettäviä lintuja. Useita muita viiriäislajeja pidetään parvissa, joten moni yrittää samaa myös sinisillä. Siniviiriäisten yhdistämisestä ja parvikoosta tulee puhuttua paljon poikasten varaajien kanssa, eikä asiasta löydy ainakaan suomen kielellä juurikaan ohjeita, joten omaan kokemukseeni ja oppimaani pohjautuen pohtiva ohjeistava kirjoitus lienee paikallaan!

Helpointa on ottaa kasvattajalta valmiiksi toisiinsa tottunut sisaruspari tai jo toisiinsa tottunut pariskunta. Varsinkin pesitystä suunnitteleva joutunee hankkimaan viirunsa eri paikoista, jolloin linnut täytyy totuttaa toisiinsa. Siniviiriäiset ovat kivoja ja vaivattomia lemmikkejä, joiden huonoin puoli on niiden herkkyys tappeluille. Joskus ikävimmissä tapauksissa tappelu voi johtaa kuolemaan. Tärkeintä harrastuksessa onkin pitää huoli, että linnut tulevat keskenään hyvin toimeen. Useimmiten alun jälkeen pariskunta on lopun elämäänsä kuin paita ja peppu, mutta joskus etenkin hautominen ja keräämättömien munien puolustaminen voi johtaa kanan yllättävää aggressiivisuuteen. Joskus kukot ovat myös liian innokkaita parittelemaan alistuvan kanan kanssa, mikä voi johtaa jahtaamiseen ja stressaantumiseen. Kipeä lintu voi myös muuttua puolustavaksi, mikä taas voi enemmän provosoida toista hyökkäämään. Suosittelenkin, että kyyryssä alistuminen, kiivas potpotus ja hyökkäily haavoista puhumattakaan johtaa aina ainakin väliaikaiseen eristämiseen, jotta linnut saavat rauhoittua. Suurissa jaloittelutiloissa riidat eivät välttämättä kärjisty, koska linnut pääsevät toisiaan hyvin pakoon ja esimerkiksi hautova kana saa tarpeeksi omaa rauhaa.

Jotkut siniviiriäiset tulevat heti toimeen päästyään samaan asumukseen ja nukkuvat ensimmäisen yönsä pyllyt vastakkain. Etenkin suurissa tiloissa kasvaneet poikaset voivat sietää toisiaan hyvin pienessä parvessa, ja silloin tällöin kuulen, että kukko ja pari-kolme kanaa ovat asuneet pitkään sopuisasti keskenään. Itselläni on tällä hetkellä myös kaksi nuorta kukkoa, jotka pitävät kovasti toisistaan, kun joskus taas kolmas pyörä tai kilpaileva kukko aiheuttaa välittömän tappelun. Nämäkin ovat yksilöitä. Valitettavasti sopuisasti käyttäytyneet linnut voivat joskus yllättää ja itse tein kamalan virheen luottaessani liikaa kasvattieni kiltteyteen ja jouduin hautaamaan kasvattamani smokki-kanan epäonnisen yhdistämisen jälkeisenä aamuna. Se sai minut kirjoittamaan säännöt, joita noudattamalla minimoi riskit vastaavanlaiseen surutapahtumaan. Valitettavasti vaisto ja aikaisempi kokemus eivät aina johda oikeisiin intuitioihin. Tässäpä siis minun ohjeeni turvalliseen yhdistämiseen ja yhteiseloon:

• Siniviiriäisiä pidetään pareittain: kukko+kana sekä kana+kana -yhdistelmät toimivat yleensä parhaiten.
• Älä laita uutta lintua pariskunnan asumukseen.
• Yhdistä parit molemmille uudessa asumuksessa tai sisustuksessa, jotta aikaisempi asukki ei puolusta kotiaan.
• Älä yhdistä uutta lintua hautovan tai pesäänsä munia kerryttäneen kanan kanssa - se useimmiten puolustaa pesäänsä.
• Suosittelen aina uusien lintujen totuttamista toisiinsa aluksi verkkoseinän tai lasin takana.
• Erota jahtaavat ja potpottavat linnut uudestaan, jos yhdistäminen ei aluksi onnistu.
• Älä yhdistä lintuja, joilla on haavoja: ne voivat provosoida toista nokkimaan lisää.
• Huolehdi, että linnuilla on suojapaikkoja ja tarpeeksi tilaa paeta toista lintua tarvittaessa.
• Seuraa yhdistettyjä pareja erityisen huolellisesti ainakin muutaman päivän yllättävien tappeluiden varalta.
• Älä lannistu! Joillakin linnuilla kestää tottua toisiinsa. Kunhan linnut eivät stressaannu ylettömästi tai noki toisiaan, aluksi riitelevästä pariskunnasta voi tulla erottamaton. Riitelyn jälkeen tauko erillisissä asumuksissa voi antaa mahdollisuuden uuteen rakkauteen - pariskunta voi tutustua toisiinsa uudestaan. Kaikkien kemiat eivät kuitenkaan välttämättä kohtaa ja joskus toisen linnun vaihto voi olla ratkaisu.

Uuteen asumukseen siirtyminen aiheuttaa yleensä ainakin muutaman päivän pöllämystymisen. Tätä mielialaa voi käyttää yhdistämisessä hyväksi, sillä kumpikaan ei puolusta asumustaan. Hämmentyneet linnut saattavat hakeutua toistensa viereen nukkumaan. Yhdessä nukkuminen on erittäin hyvä merkki!

Viirukasvattien kuulumisia

Milla Kuokkasen lähettämiä kuvia neljästä kasvatistani (kukot Usvan Risuna ja Tikkuna sekä kanat Dumbledore "Salmiakki" ja Bumblebee "Pähkinä"). Kiitos upeista kuvista ja hyvästä kodista Millalle!

Hopeakana Usvan Dumbledore Rahkan ja Vaapukan ensimmäisestä poikueesta. Valitettavasti Rahka-isä menehtyi juuri puunpalaan tukehtuneena.

Kullanvärinen kana Usvan Bumblebee, jonka elvytin vastakuorituneena ja lähes täysin kuivuneena ja kylmettyneenä sen eksyttyä liian kauaksi emostaan.

"Salmiakki" uuden kukkonsa Usvan Tikkunan kanssa.

Hopeakukko Usvan Risuna vikkelän morsiammensa kanssa.