torstai 10. maaliskuuta 2016

Pikkupyrstöjä


Kuvailin Cacaon sukimishetkeä saadakseni varmistuksen siitä, onko sillä merkkejä dominoivahopeasta siipisulissa. Tulokseni söpöjä asentoja ja epätietoisuutta. Yritän vertailla väriä harmaisiin lintuihini, mutta valitettavasti melkein kaikilla harmailla neitokakaduillani on helmiäistä vuotavana (eli osittain näkyvänä piilevänä) tai koirailta kadonneena homotsygoottina, jotka tekevät sulkiin dominoivahopean kaltaisia kuvioita. Yhtäkkiä sitä kadottaa käsityksensä siitä kuinka tasainen harmaan sulka lopulta onkaan. Kanelikin näyttää minusta tasaisemmalta kuin harmaa siipisulissa. Luultavasti todellinen väri selviää vasta ensimmäisessa sulkasadossa. Viimeistään ensi viikolla tulevat DNA-testituloksetkin kertovat jo vähän siitä mitä odottaa: Naarailla dominoivahopea muuttuu ensimmäisessä sulkasadossa hieman rusehtavaksi. Koirailla taas pienen liukuefektin pitäisi tulla hieman voimakkaammin esiin. Värissä on kuitenkin paljon variaatioita, joten aina ei ole helppo sanoa. Cacao taitaa sukupuolesta riippuen mennä näillä näkymin lemmikkikotiin, joten varmistus ei ole kovin vakavaa, kunhan se ei pakottavassa elämäntilanteessa joskus joudu vaihtamaan kotia. Asiaan auttaa kuitenkin kirjaus linnun papereihin ja rekisteröintiin. Kahdessa alimmassa kuvassa siipisulat näkyvät parhaiten.





Pitkäaikaishoidossa oleva Veeti, joka käsinruokittu niinä viimeisinä aikoina, kun menetelmää vielä käytettiin kesyyntymistarkoituksessa. Kuvissa Veeti kerjää rapsutuksia, kun keskityn hellimään Cedriciä, joka on kesyyntynyt harvinaisen kesyksi emojen ruokkimana ja on hyvä todiste siitä, että käsinruokintaa ei tarvita tässä mielessä. Omaehtoinen kesyyntyminen vähentää seksuaalista vääristynyttä parinmuodostusta ja kiintymistä ihmiseen, jolloin lintu on parvessakin tyytyväinen ja usein tasapainoisempi. Cedric kuitenkin eilen tullessaan esimmäistä kertaa kädelleni hairahtui yrittämään parittelua käteni kanssa. Siihen saattoi liittyä sekin, että sen linturakas Piu oli samaan aikaan kädelläni. Ovat nämä kyllä välillä höpsöjä... 


Onko näissä nyt sitten diluutiota enemmän kuin normaalissa tai piilevässä helmiäisessä? Googlehakukin paljastaa, että helmiäinenkin tuntuu olevan vähintään piilevänä eli heterotsygoottina todella monessa harmaassa koiraassa. Eräs syy siihen, miksi puhdasta eli piilogeenitonta homotsygoottia harmaata arvostetaan nykyään niin paljon. Kun linnussa on pelkästään jotain tiettyä värimuotoa geneettisellä pohjalla, voidaan jalostaa ja vertailla väriä sellaisenaan ilman muiden väritekijöiden piileviä vaikutuksia. Esimerkiksi tummia jalkoja on enää vaikea löytää harmaillakaan linnuilla. Asiasta voi lukea enemmän sivulta neitokakadut.com.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti