sunnuntai 29. tammikuuta 2017

Poikaskuvia


Vaalea dominoivahopea-harlekiini Diminuendo:


Salamakuva, vieressä näkyy tumman dominoivahopea Deduktion selkäkuvio.

Kaikki poikaset.

Vaalea valkokasvo-dominoivahopea-harlekiini Dada:








 Tumma dominoivahopea-harlekiini Deduktio: 





Harlekiini De Facto:







Lähes musta Ida-Emilian kasvatti Mana


maanantai 9. tammikuuta 2017

Diminuendon ensilento




Satuin juuri kävelemään lintuhuoneeseen, kun Diminuendo otti vihdoin neljäviikkoisena rohkean hypyn pois pöntöstä. Se on jo niin iso, että pääsi aika pian reippaana myös yläorrelle pienten mätkähdysten jälkeen. Kasvattajana ei tekisi mieli julkaista kuvia nypityistä poikasista, mutta vaikka kuinka yrittäisi tehdä kaiken oikein, voi lintu tai kasvattaja joskus epäonnistua siten, että tulos on tämä. En halua sensuroida todellisuutta. Tilanne on kuitenkin korjattu ja sulat ovat jo hyvin kasvamassa takaisin.



Dimi on keskeneräisestä sulkapuvusta huolimatta tosi upea ilmestys! Bambi (Bailando) on samaa väriä, mutta sillä on niin paljon harlekiinin tuomaa valkoista siivissä, ettei dominoivahopealle ominaista reunakuviota näy. Väri menee tietyllä tapaa hukkaan, kun sitä ei kunnolla erota kanelista. Tällä taas on vain yksi selkeä valkoinen sulka muualla kuin päässä. Oikeastaan Dimillä yhdistyy ihan liian vähän hehkutettu vaalean tyypin valkokasvoton dominoivahopea ja tälle perheelle ominainen käänteinen maskikuvio, joka on minusta tosi persoonallinen ja ihana. Katsokaa kuinka hienostuneesti keltainen sekoittuu hopeaan pyrstössä, primäärisulissa ja kasvoissa! Luonnossa näkee kultaisen huurteen myös suurimmissa selän sulissa. Jos minulla olisi tarvetta pitää vielä tästä sukupolvesta poikanen, se olisi ehdottomasti tämä.





Aviaarion puolella olen valmistautunut välioven avaamiseen pitämällä osittain lintuvaloja sammutettuna. Tiedän kokemuksesta, että pesintäsiiven avaaminen ja Havun päästäminen muiden joukkoon aiheuttaa hormoniryöpyn ja Havun vanhempien koiraspoikasten hetkellisen kilpakosinnan äidistään. Ehkäistääkseni liiallista mylläkkää tai tappelua, hillitsen hormoneja vähentämällä valoa väliaikaisesti. Kuvassa vasemmalta: uusi tyttöni Mana (johon Aie on sopivasti jo kiintynyt), vk-dominoivahopea-harlekiini Aatos, vk-kaneli-harlekiini Cedric ja kanarialintuni Tiiti.

Pariskunta Dina ja Filo lepäämässä Diminuendosta johtuvan hälinän keskellä.

Mana



Naava ja sille tikkaliikettä outona hurmaamiseleenään tekevä hassu hoitolintu Veeti.

Ja tuore sydäntenmurskaaja Deus Ex Avibus' Rebel Yell, jolle pitkän harkinnan jälkeen taitaa päätyä nimeksi Neva. Tyypillä on ihan sika isot silmät ja maailman söpöimmät asennot!



Kasvatuskodissa munkkiaratti kävi napsaisemassa tältä töyhdön, joka alkaa pikku hiljaa kasvaa takaisin.

tiistai 27. joulukuuta 2016

Höpsöt hopeat

Pari hassua kuvaa löytyi pokkarin muistikortilta:

Möököllä on pitkään näkynyt maskin lähistöllä tummempia sulkia.
Olenkin aina vähän leikkimielisesti ajatellut, että jos se sillä ei ole harlekiinia,
sen kalottialue olisi kauniin tumma. Viime sulkasadossa Möökö kasvatti
kauniin helmiäissulan! Jännää on se, että Möököhän on koiras ja
helmiäinenkin on sillä vain piilevänä!

Möökön poika Aie puolestaan koristeli töyhtönsä kauniilla tupsulla, jonka kanssa se lenteli ainakin puoli tuntia :D Vasemmalla D-poikueen emo Havu ja oikealla Ida-Emilian kasvatti Mana. Idalta tuli myös toinen harmaa piilovalkkari morsianehdokkaaksi tupsupäälle. Nimi on vielä päättämättä.

+

Kuinka monta tipua löydät?


D-poikue rengastettu

Tulipa hyvään aikaan hetki sellaiselle suursiivoukselle, jossa lintujen kaappikin tuli käytyä läpi: Löysin vanhoja isompia renkaita, joilla sain juuri ja juuri rengastettua toisiksi vanhimman poikasen. Niissä on nyt aivan käsittämättömän vääriä numeroita ja vuosilukuina -12 ja -13, mutta ainakin poikaset saa nyt kirjattua rekisteriin ja niissä on minun tunnukseni. En tosiaan tajunnut aikaisemmin edes omistavani näin vanhoja renkaita, joista kaksi oli vieläpä ruostumatonta terästä.

Valitettavasti Möökö on nyppinyt vanhempia poikasia, joten tein hyvin harkitun päätöksen ja siirsin sen pois pesityspuolelta. Neljä poikasta voi olla haaste ainoastaan yhdelle emolle ruokkia, mutta Möökö aiheutti liian suuren pettymyksen tässä viimeisessä pesinnässään, enkä halua ottaa riskiä, että rikottujen sulkatuppien kautta pääsee bakteereita poikasten verenkiertoon. Nyt vain pitää yrittää samalla antaa Havulle riittävä pesintärauha, mutta tarkistaa säännöllisesti, että poikasten kuvuissa on tarpeeksi ruokaa. Toivon vain suuresti, ettei Aie tai Aatos jatka tätä typerää parturointiperinnettä. Möökö on kuitenkin hyvin kesy, ympäristöönsä tottunut, kokenut pesijä ja saa vielä lisäjodiakin, joten nyppimisen ei pitäisi johtua erityisesti stressistä, vaikka tulee sitä kuitenkin itseäänkin syytettyä.

Poikaset ovat onneksi terveitä ja ovat ottaneet siivoamisen ja rengastuskäsittelyn erittäin hyvin - kuten ilmeistä näkee: :)

Diminuendo on hyvin vaalea dominoivahopeakoiras. 

Deduktio sai renkaansa isoveljen valvonnassa. 

 Valkokasvoiselle Dadalle Eikun tämähän on De Facto!
- eli sille tulee paljon valkoista siipiin.

 Diminuendo narskutteli rauhallisena ja pääse kuvauksen jälkeen
pumpulipuikkoavusteiseen nokanputsaukseen.

Kädestä sai kivasti tukea nuokkumiseen.

Deduktiota haukotuttaa. Etualalla Dada.


Koko porukka valmiina palaamaan pienen putsauksen
jälkeen takaisin pönttöön. Dadakin näyttää aika vaalealta hopealta.

sunnuntai 18. joulukuuta 2016

Sainkin tilaisuuden kurkata pönttöön: Siellä on neljä tervettä poikasta, joista vanhin raotteli silmiään ja sai renkaan. Koska aiemmin käyttämäni teräsrenkaat ovat tuntuneet tarpeettoman suurilta, tilasin täksi kerraksi pienempiä. Ne eivät sitten mahtuneetkaan viikon ikäiselle, joten en taida uskaltaa niitä laittaa, jotta eivät jää puristamaan. Vanhin sai nyt jäljellä olleen viime vuoden renkaan. Mulla on näköjään jonkinlainen traditio laittaa joka poikaselle väärä numero tai vuosiluku, mutta koodi kuin koodi!

Toisiksi nuorin on valkokasvo, muut kolme ovat keltapörröisiä. Yksi muna siellä vielä odotti. Toivotaan siitä valkkaria!

D-poikue

Havu ja Möökö hoitavat jälleen ylitunnollisesti poikasiaan. Olen päässyt näkemään vasta kaksi ensimmäistä poikasta, jotka olivat molemmat keltapörröisiä - toisinsanoen ei-valkokasvoisia. Siellä oli vielä kolme munaa haudonnassa torstaina, jonka jälkeen olen kuullut taas vastakuoriutuvan piipitystä ja isoimman kähinäksi muuttuneen äänen. Valitettavasti en ole päässyt kunnolla näkemään poikasten tähänastista kehitystä, koska emot eivät jätä hetkeksikään pönttöä vielä. Aiemmissa pesinnöissä poikasten pienen lukumäärän vuoksi emot ovat aiemmin poistuneet poikasten luota. Luulenkin, että tällä kertaa saatan oikeasti saada ensimmäisen täyden viiden poikasen poikueen!

Otan tänään tehtäväkseni kiinnittää jo ennen pesintää asentamani pönttökameran läppäriin, jos emot hetkeksi väistyisivät kameran tieltä ja pääsisin katsomaan edes poikasten määrän ja reippauden sen kautta. Yleensä on hyvä päästä näkemään myös ihon väri kuivumisen varalta sekä kuvun mahdolliset häiriöt. En kuitenkaan halua häiritä emoja kurkkaamalla pönttöön niiden läsnäollessa, sillä aiheutunut stressi voisi olla enemmän haitaksi kuin hyödyksi, joten tässä vaiheessa ei auta toivoa kuin parasta ja hyvää kameranäkymää. On yleisempää, että jo haudonnan aikana ainakin haudontavuoron vaihtuessa pääsee kurkkaamaan pönttöön esimerkiksi munien läpivalaisun vuoksi. Samalla näkisi myös esimerkiksi kuoriin kuolleet alkiot. Tämän parin kohdalla olin jo tottunut siihen, ettei haudonnan aikana pääse stalkkaamaan munia, mutta tämä on jo minulle uusi tilanne!

torstai 29. syyskuuta 2016

Lyhyt päivitys:

Perheeseemme on liittynyt kaksi uutta tulokasta: piilovalkkari tai -pastellikasvo "Mana" - DEA Quetzalcoatl Ida-Emilialta ja puna-opaali/isabel kanarialintukoiras Tiiti. Esittelen heidät paremmin, kun kameran laturi ja aikaa löytyy.

Havu ja Möökö pääsevät vihdoin pesimään lokakuussa, kun viimeiset putkiremontin häiriötekijät saadaan pois. Kokeilen samalla myös saisivatko Tikru ja Milja aikaiseksi omia munia, jotka voisi tarvittaessa siirtää kokeneelle hopeaparille, jotka ovat tehneet aina hyvin pieniä poikueita. Tämä saattaa olla Havulta ja Möököltä viimeinen tai viimeisiä poikueita, sillä seuraavaksi niiden pojat alkavat olla valmiita omiin pesimisiin ja siinä välissä voin antaa mahdollisuuden muille pariskunnille. Poikasille on paljon alustavia varauksia, mutta etenkin hopeita voi vielä kysellä, jos toivotut sukupuolet eivät mene yksiin.

Piu saattaa olla hedelmätön, koska se ei lukuisten omavaltaisten yritysten seurauksena ole saanut aikaan hedelmöittyneitä munia, vaikka sillä on ollut kaksikin koirasta (Cedric ja Naava).

Siniviiriäispoikasia on vielä muutama vailla kotia. Etenkin pariton kultainen kukko kaipailee jo omaa pariaan. Se majoittui pitkään toisen kukon kanssa ilman ongelmia.

Valitettavasti valkoinen kodinvaihtajana tullut kukko Hanki menehtyi yllättäen. Se oli valkoisten ja valkokirjavien poikasten isä. Hanki pääsi lepäämään lehtoon metsän reunaan muiden hautojen viereen. Kurjaa, kuinka monta hautakiveä siellä jo on.

perjantai 29. heinäkuuta 2016

Siniviiriäisen poikasen elvytys

Kiireisen kevääni takia Vaapukan ja Rahkan ensimmäisen poikueen kultatipu Bumblebeen elvytystarina jäi kirjoittamatta. Pikkuinen oli siis ajautunut heti kuoriutumisen jälkeen yli metrin päähän emostaan ja tyhjien kuorien lukumäärän perusteella etsin kadonnutta poikasta. En aluksi edes huomannut sitä litteänä purujen seassa ja löytäessäni se oli täysin kylmettynyt, liikkumaton ja kuivettunut. Kuivumisesta seuraa myös neitokakaduilla ihon violetin sävyistä punoitusta, joka ei näy juurikaan näissä kuvissa, mutta jonka näkee yleensä melko helposti poikasia tarkkailemalla. Kirjoitin kokemukseni ja lukemani perusteella myös tästä ohjeet vastaisuuden varalle.

Poikanen oli löytyessään kuolleen näköinen. Etenkään vastakuoriutuneiden kanssa ei kannata silti luovuttavaa, vaan yrittää lämmittää ja nesteyttää. Jos poikanen on elossa, se alkaa hitaasti haukkomaan henkeään, vaikka olisi tajuton. Kuolleella poikasella saattaa olla auki kuivuneet silmät, joista tunnistaa menetetyn tapauksen.

Tipun tai muun poikasen elvytyksessä lämpö on olennainen asia. Kädet kannattaa desinfioida ja antaa kunnolla haihtua alkoholista - mielellään poikanen kannattaa myös suojata talouspaperilla tai kankaalla, jotta ei tartuta untuviin hikeä ja bakteereja. Lämmitykseen voi käyttää hehkulamppua, infrapunalla toimivaa lämpölamppua tai hätätapauksessa vaikka omaa lämmintä hengitystä, kunhan ei suoraan höngi bakteereja poikaseen. Siniviiriäisen poikanen tarvitsee ensimmäisenä viikkonaan 35ºC lämpötilan selviytyäkseen. Varo paistamasta poikasta liian kuuman lampun alla! Käytä muutaman sekunnin välillä huoneenlämmössä.

Sisäelinten elintoimintoihin tarvitaan myös riittävä nesteytys. Poikaselle annetaan pisaroittain pipetillä, pillillä tai ruiskun kärjellä varovasti vettä, apteekin suolaliosta, kookosvettä tai hyvin hyvin laimeaa vesi-poikasruokajauhesekoitusliosta, siten, että yksi pisara koskettaa poikasen nokkaa ja poikanen refleksimäisesti juo nesteen. Joissakin villien linnunpoikasten pelastusohjeissa kirjoitetaan, että poikaselle voi antaa pisaran väljähtynyttä coca-colaa. Coca-cola sisältää pienen määrän kofeiinia, joka on linnuille myrkyllistä. Äärimmäisen pieni annos voi toimia "shokkina" ja saada sydämen tykyttämään ja laittaa elimistön taistelutilaan. Älä ruiskauta nestettä poikasen kurkkuun, sillä voit vahingoittaa sitä. Poikaset ovat erittäin pieniä! Älä myöskään myrkytä poikasta useammilla pisaroilla coca-colaa. Kookosvesi on parasta nesteytysjuomaa, koska se sisältää elektrolyyttejä samassa suhteessa kuin veri. Sitä tai vettä annetaan poikaselle pisaroittain kunnes poikanen alkaa virota tai vastustaa sitä. On vaikea antaa tarkkaa ohjetta kuinka monta pisaraa ja kuinka usein tulee antaa, mutta ihon värin pitäisi muuttua normaalin vaaleanpunaiseksi ja poikasen tajunnan palata. Piipitys on hyvä merkki!

Tässä sama poikanen noin tunnin päästä elvytyksen aloittamisesta. Välillä tilanne vaikutti toivottamalta, mutta ajoittainen silmien avaaminen, hennot piipitykset ja pystyasentoon hakeutuminen olivat toivoa antavia merkkejä.


Poikanen on kuvassa edelleen puolikuntoinen: silmät ovat kiinni, se ei vielä pysy kokonaan omilla jaloillaan (poikasten kuuluisi heti kuoriuduttuaan pystyä ryömimään emon siipien lämpöön ja seuraamaan emoaan), siivet harottavat..

video

Tässä Bumblebee kutsuu jo vienosti emoaan. Hienoa! Vielä se ei pärjännyt emonsa tahdissa, joten jatkoin aputoimia. Tässä vaiheessa sekoitin jo hieman käsinruokintajauhetta veteen, jotta poikanen saisi myös energiaa vatsantäytteestä.

Bumblebee toipuneena :) Se kasvoi täysin normaalisti terveeksi aikuiseksi.





Siniviiriäisten yhdistäminen ja poikasen elvytys

Siniviiriäisten yhdistäminen


Poikaset sietävät yleensä toisiaan hyvin siihen saakka, kunnes ne alkavat saana noin viisiviikkoisina alkavat tulla sukukypsiksi. Tämä poikue on vielä aikuisinakin hyvää pataa keskenään aviaarioon siirrettynä.


Siniviiriäiset ovat pareittain pidettäviä lintuja. Useita muita viiriäislajeja pidetään parvissa, joten moni yrittää samaa myös sinisillä. Siniviiriäisten yhdistämisestä ja parvikoosta tulee puhuttua paljon poikasten varaajien kanssa, eikä asiasta löydy ainakaan suomen kielellä juurikaan ohjeita, joten omaan kokemukseeni ja oppimaani pohjautuen pohtiva ohjeistava kirjoitus lienee paikallaan!
Helpointa on ottaa kasvattajalta valmiiksi toisiinsa tottunut sisaruspari tai jo toisiinsa tottunut pariskunta. Varsinkin pesitystä suunnitteleva joutunee hankkimaan viirunsa eri paikoista, jolloin linnut täytyy totuttaa toisiinsa. Siniviiriäiset ovat kivoja ja vaivattomia lemmikkejä, joiden huonoin puoli on niiden herkkyys tappeluille. Joskus ikävimmissä tapauksissa tappelu voi johtaa kuolemaan. Tärkeintä harrastuksessa onkin pitää huoli, että linnut tulevat keskenään hyvin toimeen. Useimmiten alun jälkeen pariskunta on lopun elämäänsä kuin paita ja peppu, mutta joskus etenkin hautominen ja keräämättömien munien puolustaminen voi johtaa kanan yllättävää aggressiivisuuteen. Joskus kukot ovat myös liian innokkaita parittelemaan alistuvan kanan kanssa, mikä voi johtaa jahtaamiseen ja stressaantumiseen. Kipeä lintu voi myös muuttua puolustavaksi, mikä taas voi enemmän provosoida toista hyökkäämään. Suosittelenkin, että kyyryssä alistuminen, kiivas potpotus ja hyökkäily haavoista puhumattakaan johtaa aina ainakin väliaikaiseen eristämiseen, jotta linnut saavat rauhoittua. Suurissa jaloittelutiloissa riidat eivät välttämättä kärjisty, koska linnut pääsevät toisiaan hyvin pakoon ja esimerkiksi hautova kana saa tarpeeksi omaa rauhaa.

Jotkut siniviiriäiset tulevat heti toimeen päästyään samaan asumukseen ja nukkuvat ensimmäisen yönsä pyllyt vastakkain. Etenkin suurissa tiloissa kasvaneet poikaset voivat sietää toisiaan hyvin pienessä parvessa, ja silloin tällöin kuulen, että kukko ja pari-kolme kanaa ovat asuneet pitkään sopuisasti keskenään. Itselläni on tällä hetkellä myös kaksi nuorta kukkoa, jotka pitävät kovasti toisistaan, kun joskus taas kolmas pyörä tai kilpaileva kukko aiheuttaa välittömän tappelun. Nämäkin ovat yksilöitä. Valitettavasti sopuisasti käyttäytyneet linnut voivat joskus yllättää ja itse tein kamalan virheen luottaessani liikaa kasvattieni kiltteyteen ja jouduin hautaamaan kasvattamani smokki-kanan epäonnisen yhdistämisen jälkeisenä aamuna. Se sai minut kirjoittamaan säännöt, joita noudattamalla minimoi riskit vastaavanlaiseen surutapahtumaan. Valitettavasti vaisto ja aikaisempi kokemus eivät aina johda oikeisiin intuitioihin. Tässäpä siis minun ohjeeni turvalliseen yhdistämiseen ja yhteiseloon:
  • Siniviiriäisiä pidetään pareittain: kukko+kana sekä kana+kana -yhdistelmät toimivat yleensä parhaiten.
  • Älä laita uutta lintua pariskunnan asumukseen.
  • Yhdistä parit molemmille uudessa asumuksessa tai sisustuksessa, jotta aikaisempi asukki ei puolusta kotiaan.
  • Älä yhdistä uutta lintua hautovan tai pesäänsä munia kerryttäneen kanan kanssa - se useimmiten puolustaa pesäänsä.
  • Suosittelen aina uusien lintujen totuttamista toisiinsa aluksi verkkoseinän tai lasin takana.
  • Erota jahtaavat ja potpottavat linnut uudestaan, jos yhdistäminen ei aluksi onnistu.
  • Älä yhdistä lintuja, joilla on haavoja: ne voivat provosoida toista nokkimaan lisää.
  • Huolehdi, että linnuilla on suojapaikkoja ja tarpeeksi tilaa paeta toista lintua tarvittaessa.
  • Seuraa yhdistettyjä pareja erityisen huolellisesti ainakin muutaman päivän yllättävien tappeluiden varalta.
  • Älä lannistu! Joillakin linnuilla kestää tottua toisiinsa. Kunhan linnut eivät stressaannu ylettömästi tai noki toisiaan, aluksi riitelevästä pariskunnasta voi tulla erottamaton. Riitelyn jälkeen tauko erillisissä asumuksissa voi antaa mahdollisuuden uuteen rakkauteen - pariskunta voi tutustua toisiinsa uudestaan. Kaikkien kemiat eivät kuitenkaan välttämättä kohtaa ja joskus toisen linnun vaihto voi olla ratkaisu.


Uuteen asumukseen siirtyminen aiheuttaa yleensä ainakin muutaman päivän pöllämystymisen. Tätä mielialaa voi käyttää yhdistämisessä hyväksi, sillä kumpikaan ei puolusta asumustaan. Hämmentyneet linnut saattavat hakeutua toistensa viereen nukkumaan. Yhdessä nukkuminen on erittäin hyvä merkki!



tiistai 5. heinäkuuta 2016

Viirukasvattien kuulumisia

Milla Kuokkasen lähettämiä kuvia neljästä kasvatistani (kukot Usvan Risuna ja Tikkuna sekä kanat Dumbledore "Salmiakki" ja Bumblebee "Pähkinä"). Kiitos upeista kuvista ja hyvästä kodista Millalle!

Hopeakana Usvan Dumbledore Rahkan ja Vaapukan ensimmäisestä poikueesta. Valitettavasti Rahka-isä menehtyi juuri puunpalaan tukehtuneena.

Kullanvärinen kana Usvan Bumblebee, jonka elvytin vastakuorituneena ja lähes täysin kuivuneena ja kylmettyneenä sen eksyttyä liian kauaksi emostaan.



"Salmiakki" uuden kukkonsa Usvan Tikkunan kanssa.

Hopeakukko Usvan Risuna vikkelän morsiammensa kanssa.